No, se mun tyttökaveri siis lähti hoitoon ja minulla meinasi olla pieniä vieroitusoireita tämän johdosta. Seuraavana aamuna siitä, kun tämä tyttöfrendi oli viety hoitoon, piti mun heti nukkumasta noustuani käydä tarkastamassa kaikki huoneet sauna mukaan lukien, ettei se vain olisi yön aikana tullut takaisin. Myös pihalla piti käydä useampaan otteeseen tarkastamassa, etteikö sitä jo näkysi mutta ei ollut tullut kotia. Eilen illalla me käytiin sitä morjestamassa ja viemässä sille lisää ruokaa (sillä, kun on ihan omat puurot ruokana allergioiden takia). Voi sitä jälleen näkemisen riemua! Isäntä ja emäntä ei vaan tykännyt, kun yritin käydä heti tilaisuuden tullen taas tositoimiin. Taas kiellettiin meidän " lemmenleikit."
Mulla on taas ollut vähän yksinäistä täällä kotona päivisin. Olen ollut aika ikävystynyt, joten olen kehitellyt pieniä jekkuja taas isäntäväelle. Nämä jekut olivat kylläkin aika pieniä verrattuna siihen, mitä nuorempana sain aina päiväsaikaan aikaiseksi. Näin vanhemmiten en jaksa enää kovinkaan usein aiheuttaa niin isoja tuhoja kuin nuoruudessani mutta pitäähän sitä aina välillä jotain tehdä, etteivät vanhat tavat unohdu. Tässä aikaisemmin, kun oli puhetta siitä ikkunoista karkailusta ja siitä kuinka se ei onnistu täällä nykyisessä kodissa. No, tämähän on nyt sitten vanhaa tietoa. Tämä poika se on kuulkaas pari kertaa tässä muutaman päivän sisällä karannut ikkunoista ulos. Ensimmäisen kerran karkasin eteisen tuuletusikkunasta sunnuntaina. Isäntäpariskunta lähtivät johonkin juhliin ja jättivät eteisen tuuletusikkunan auki olettaen, etten siitä minnekään lähde enkä mahdu siitä pihalle. "Wrong information"! Minähän kuulkaas revin hyttysverkot sisälle ja sarhauduin siitä tuuletusikkunan raosta pihalle ja kävin hautaamassa luuni hiekkaan. Tämän jälkeen kävin vielä vähän pyörimässä hiekkakasassa ja sarhauduin samasta ikkunasta takaisin sisälle. Toistin tämän retken vielä muutaman kerran takaisin pihalle ja sisälle + tulin vielä isäntäpariskuntaa pihalle vastaan, kun tulivat kotia. Oli kuulkaas taas todella näykkään näköinen eteinen, kun olin vielä pyörinyt siinä hiekkaturkillani.... Eilen yksinollessani tämä poika päätti sitten sarhautua samalla tavalla pihalle parvekkeen ikkunasta, kun tuo eteisen ikkuna oli laitettu piru vie kiinni. Sama homma hyttysverkko kiskottiin sisälle ja eikun pihalle. Tämä ikkunan kohdalla rako pihalle oli sen verran pieni, että piti mennessä siinä vähän hajottaa niitä laitteita, jotka sitä ikkunaan liittyy. Parvekkeelta ei vaan päässyt alas tai ei siellä vielä kaiteita ollut, joten olis sieltä voinut hypätä alas mutta oli vaan sen verran korkea putoaminen, että päätin jättää väliin ja palata sisälle.
Tänään mikään ikkunoista ei ollut auki, vaikka kävin aukomassa ovet joka huoneeseen ja tarkastamassa asian. Jopa saunasta ja vaatehuoneestakin kävin katsomassa mutta pihalle ei päässyt. Ajattelinpa sitten pitkästä aikaa tästä hyvästä tyhjentää taas eri kaappeja. Keittiöstä etsin vähän muovipusseja, eteisen kaapista kiskoin takkeja alas ja kantelin kenkiä mm. sohvalle, makuuhuoneesta vähän kiskoin vaatteita kaapeista pois ja levittelin yläkerran lattialle sekä vaatehuoneesta kävin vielä hakemassa talvikenkiä seurakseni. Tämä vaatteiden ja kenkien levittely ympäri taloa on minun lempipuuhaani silloin, kun haluan jotain tekemistä + niiden vaatteiden päällä on kiva nukkua ja vähän ehkä myös nuuhkutella isännän ja emännän hajuja. Joskus ikävissäni toisen poissaollessa saatan tehdä tätä vaatteiden päällä nukkumista ja nuuhkuttamista myös silloin, kun jompi kumpi isäntä tai emäntä ovat kotona... Emäntä myös sanoo, että minulla on yksi pieni paha tapa näiden vaatteiden suhteen, rakastan nimittäin nappien ja niiden nipsujen, joita on mm. takeissa eri nauhojen kiristämiseksi, palasiksi pureksimista. Olen kuulkaas hajottanut melkein kaikista takeista ja ulkoiluhousuista nämä nipsut sekä pureskellut palasiksi aika monta nappia emännän takeista ja villatakeista/-puseroista. Joskus nuorempana harrastin myös kenkien uudelleen muotoilua hampaillani mutta tästä puuhasta olen muutamia vuosia sitten luopunut.
No, nämä jekut ovat tosiaankin sieltä pienimmistä päästä. Elämäni aikana olen saanut aikaan tuhoa ihan reippaastikin. Ensimmäisessä kodissamme pentuna irrottelin aika monet jalkalistat ja muotoilin ne uudelleen (poismuuttaessa laitettiin uudet tilalle), tein yhteen oveen reiän (paikattiin ja maalattiin ja ihan hyvä siitä tuli) ja vielä vähän ennen muuttoa pois kiskoin vessan muovimaton irti (liimattiin takaisin). Tämän lisäksi pentuaikoina, joka siis kesti tuonne kaksi vuotiaaksi asti, muotoilin emännän parit silmälasit uudelleen, pureskelin kaikki viherkasvit uuteen muotoon + levittelin säännöllisesti niistä mullat lattialle, silppusin joka päivä hiukan lehtiä tai muita papereita, maistelin eri ruoka-aineita mm. turkinpippurit olivat hyviä, vähän nautiskelin flunssalääkkeitä, muotoilin parit roska- ja pyykkikorit uudelleen yms. kivaa. Ei auttanut, vaikka emäntä lenkkeilytti meikäläistä usean tunnin ajan päivittäin. Tästä huolimatta jaksoin joka päivä jotain kivaa aina kehitellä. Saivatpahan aina miettiä kotiin tulleessan, että mitähän siellä minun lisäkseni tänään odottaa, kun ovesta sisään astuu.
Tämän jälkeen muutimmekin maalle meidän edelliseen kotiin. Siellä jätin taakseni jo nämä säännölliset päivittäiset jekut mutta sielläkin tuli kehiteltyä aina välillä jotain kivaa. Tää mun tyttöystävä alkoi asustella myös maalle muuton jälkeen enemmän kanssani sisällä, joten sen kanssa keksimme aina välillä jotain kivaa. Se kun on perso ruualle ja tykkää tyhjentää roskiksia. Sen kanssa yhdessä tyhjensimme myös aina välillä kuiva-aine kaappia ja maistelimme mm. eri mausteita, kuivia riisejä ja puurohiutaleita. Muutaman kerran kävimme myös jääkaapilla tutkimassa mitä sieltä löytyisi. Olemmepa yhdessä myös tyhjentäneet likaisia astioita astianpesukoneesta ja veimme ne olohuoneen lattialle puhdistettavaksi. Emme muuten rikkoneet tällöin yhtään lautasta tai mukia. Näiden lisäksi olen vielä yksikseni muotoillut yhden ikkunan karmin uudelleen (ei piru vie se ikkuna auennut suosiolla), tiputtanut yhden telkkarin, joka ei edes hajonnut, kiskonut verhot aina välillä alas ikkunoista sekä jatkanut tuota kukkien multien levittämistä ja paperien silppuamista.
Olen tässä viime päivinä kuitenkin saanut vain minulle suunnattua huomiota osakseni ja nauttinut tästä täysin rinnoin. Lenkille olen päässyt vain emännän kanssa kahdestaan ja sohvallakin olen ollut ainoa hänen kainalossaan. Olen kuulkaas myös nauttinut tästä ajasta silloin, kun emäntä tai isäntä on ollut seuranani. Saan jakamattoman huomion osakseni ilman että siinä olisi heti joku toinen kuono vaatimassa myös rapsutusta. Harmi vaan, että tuo tyttöystävä on palannut kotiin nyt, joten huomionosoitukset joutuu taas jakamaan. Toisaalta, ei tunnusteta sille, on mulla vähän sitä ikäväkin ollut, joten on kiva, että joku on taas seuranani.
Alla on vielä muutama kuva näistä pienistä jekuista. Kaikkia ei onneksi ole kamera tallentanut. Ehkä parempi myös niin, jottei isäntäväki muista enää niitä niin tarkkaan.
Jo heti muutama päivä kotiutumisen jälkeen aloitin tuon hihnojen puremisen...
Minäkö tuhma, leikin vaan possulla, ettekö näe....
Tästä ei näy koko kaaos mutta vähän olen maistellut jalkalistoja ja pahvilaatikkoa.
Tämä odotti emäntää yhtenä iltana...
Tyttöystävän kanssa olimme maistelleet niitä kuiva-aineita.
Huomatkaa meitä on yritetty estää sitomalla laatikko ja kaappi kiinni hihnalla
mutta olimme ovelampia ja vedimme koko laatikon irti.
Ei ihan tuo sokeripussi tippunut kuppiin, meni vähän viereen....
Ajattelimme leipoa jotain kivaa emännälle,
joten siksi nämä ohjekansiot on käytävän lattialla.
Suklaata siinä miettiessä hiukan maistelimme....
