Törmäsinpä tämän kesän ensimmäiseen pythoniin eiku siis kyykäärmeeseen tässä toissa viikolla. Siellä se heinikossa luikerteli tuossa läheisellä pellolla. Onneksi osaan näitä matelijoita jo varoa aikaisempien kokemusteni valossa. Tällä kertaa tyydyin vähän sen menoa vain seuraamaan ja pomppimaan pois sen edestä. Emäntä yritti kutsua minua pois, kun huomasi, että pompin ja sätkyilen ihmeellisesti heinikossa. Ensin piti kuitenkin vähän seurata luikertelijan menoa ennen kuin tulin pois sieltä. Emäntä ei kylläkään pitänyt siitä, että en sen käskyjä totellut. Jotain puhui siitä, että se olisi voinut minua pistää...
Ensimmäisen kerran törmäsin tähän luikertelijaan jokunen vuosi sitten meidän edellisessä kodissa. Tällöin tämä luikerteleva elukka oli päättänyt siirtyä meidän sisätiloihin, tarkemmin sanottuna pannuhuoneeseen. Emäntä tuli yhtenä päivänä kotia töistä ja tapansa mukaan aikoi ruokkia meidät koirat. Koiranruokia säilytettiin siellä pannuhuoneessa ja sinne hän suuntasi tälläkin kertaa kuten aina joka päivä. Yleensä hän ei välttämättä sinne edes valoja sytytä vaan hakee sangolla ruuat ja antaa ne meille koirille. Tällä kertaa hän ajatteli sytyttää kuitenkin valot, koska piti myös pannuhuone lämmittää illan kuluessa. No, valonkatkaisija sijaitsee toisella puolella huonetta, ulko-oven vieressä (yleensä sinne pannuhuoneeseen kuljetaan sisäkautta suoraan pesuhuoneesta olevasta ovesta). Emäntä siis puikkelehti sytyttämään valoa ja alkoi ihmetellä siinä samalla kuuluvaa suhinaa.... Valot sytytettyään alkoi tutkia tarkemmin, että mistähän laitteesta tämä suhina nyt sitten kuuluu ja kävellä takaisin pesuhuoneelle johtavalle ovelle. Samalla hän huomasi, että minä tuijotan lattialla jotakin ja tajusi, että käärmehän se siinä lattialla suhisee minun nokan edessäni. Käärme oli siinä vaiheessa jo aika ärsyyntynyt ja varmaankin valmiina iskemään hampaansa johonkin esim. minun kuonoon. No, emäntä tästä säikähti ja pakotti minut siirtymään takaisin pesuhuoneeseen tullen itse perässä. Ovi vain äkkiä kiinni ja nopeasti takaisin sisälle kodinhoitohuoneen ja eteisen kautta. Se oli kuulkaas nopein poistuminen huoneesta pitkiin aikoihin. Minä vähän hämmästyin ja säikähdin tästä operaatiosta ja en oikein tiennyt mitä ajatella. Käytävästä vain kurkistelin oven raosta eteiseen, kun en oikein tiennyt mikä se oli otus oli ollut ja mitä tässä pitäisi tehdä... uskaltaako sitä enää sinne suuntaan liikkuakaan. No, käärmettä ei enää sinä päivänä pannuhuoneesta löytynyt vaan seuraavana aamuna isäntä siihen taas pannuhuoneen oven takaa törmäsi. Tällöin käärme ikävä kyllä vaihtoi seurakuntaa.... Voin kertoa, että tämän kokemuksen jälkeen olen osannut näitä luikertelijoita varoa.
Viime kesänä törmäsin meidän entisen talon pihassa useampaakin otteeseen näihin luikertelijoihin. Ne olivat ilmeisesti päättäneet alkaa asumaan meidän pihassa. Ensimmäisen kerran olin ulkona isännän siskon ja sen koiran kanssa. Olimme tulleet pissalenkille. Tämä isännän siskon koira oli hihnassa, kun se oli käynyt lonkkaleikkauksessa eikä saanut riehua irti. No, siinä pihamaalla kävelimme, kun yhtäkkiä isännän sisko huusi tosi kovaa ja hyppäsi taaksepäin... käärmehän se siinä tiellä luikerteli vaan ei kovin kauaa tässä maailmassa enää oleskellut. Minä taas vähän ihmettelin tapausta, mutta edellisestä kohtaamisesta näiden matelijoiden kanssa viisastuneena pysyttelin sopivan matkan etäisyydellä. Toisen kerran olin isännän veljen koiranpennun kanssa muiden koirien häkeillä vaihtamassa kuulumisia. Emme siinä tohinassa koko luikertelijaa edes huomanneet vaan vasta emäntä sen hoksasi, kun tuli hakemaan tätä koiranpentua pois häkkien luota. Hänkin melkein sen päälle käveli ennen kuin huomasi otuksen. Minulle tuli käsky perääntyä ja koiranpentu pääsi sylihoitoon. Isännän sisko kävi hoitelemassa tämänkin matelijan... Sille kesälle löytyi vielä pihasta pari muutakin uutta matelijaa, jotka saivat häädön tästä seurakunnasta...
Jostain syystä nämä käärmeet ovat meidän taloudessa aina kerääntyneet noiden koiranhäkkien ympärille. Viime kesänäkin suurin osa niistä tavattiin häkkien läheisyydestä ja aiempinakin vuosina sama ilmiö on toistunut. Kaikki karvaturrit eivät vain osaa näitä luikertelijoita varoa ensi kerralla ja onpa muutama meidänkin koirista ottanut piston osakseen. Yleensä tämä pisto on osunut kuonoon ja turvotustahan siitä on seurannut. Onneksi mitään pahempia oireita ole tullut ja ihan kotikonstein ovat selvinneet pistoista. Huonomminkin olisi voinut käydä kuulemani juttujen perusteella. Itse asiassa isännän veljen tyttöystävän koira joutui tiputukseen kyynpiston takia. Tästä on vuosia aikaa, mutta hän oli meillä käymässä ja tiellä luikerteli taas tämmöinen matelija. No, tämä koirahan päätti tutustua siihen tarkemmin ja kuonon turpoaminenhan siitä oli seurauksena. Seuraavana päivänä piti ottaa vähän lääkettä suonensisäisesti, kun turvotus ei laantunut ja olotila oli tällä koiralla vähän kehno. Onneksi tilanteesta selvittiin ja parin päivän päästä oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Nämä luikertelevat matelijat ilmeisesti kuuluvat kesään, joten muistakaahan jokainen näitä varoa, jos niihin törmäätte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti