Se tyttöystävän juoksuhan sitten
tosiaan alkoi muutaman viikon päästä ja arvatkaas mitä, minähän pääsin
ensimmäisen kerran ihan kunnolla astumaan sitä. Se kävi yhtenä viikonloppuna,
kun emäntä oli töissä ja olimme isännän kanssa kotona. En ollut isommin esittänyt
vielä juoksusta innostumisen merkkejä, vähän aina välillä vasta mallannut
tilannetta, joten meitä ei oltu vielä laitettu erilleen. Isäntä poistui keittiöön hakemaan iltapalaa ja tällöin minä päätin
käyttää tilanteen hyväkseen tyttöystävän suostumuksella. Isäntä huomasi kyllä
melkein heti tapahtuman ja yritti syöksyä väliin, mutta hiukan liian myöhään.
Astuminen oli päässyt jo alkuun ja silloinhan sitä ei enää pysäytetä. Tuo minun
tyttöystävä oli ensiksi suostuvainen, mutta sitten, kun sen olisi pitänyt pysyä
paikallaan niin kauan, että olisimme irronneet toisistamme, niin se ei sitten
olisi halunnut niin tehdäkään vaan jatkaa heti matkaan. Isäntä joutui meitä
pitämään paikallaan sen aikaan, että irtosimme toisistamme ja tästähän tuo mun
tyttöystävä ei oikein pitänyt.
Tämähän aiheutti sen, että
maanantaiaamuna emännän piti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin kysyäkseen
jälkiehkäistystä. Nuori eläinlääkärityttönen oli yli 90 % varma, ettei mitään
olisi tapahtunut, koska kyseessä eivät olleet saman rodun koirat ja koska tuo
mun tyttöystäväkin oli jo sen verran iäkäs neiti. Sanoi kuitenkin, että voidaan
käyttää tyttöystävä ultrassa n. 4 viikon kuluttua ja tarkastaa tilanne
varmuuden vuoksi. No emäntä ja isäntähän käyttivät tuota mun tyttöystävää nyt
muutama päivä sitten ultrassa tarkastamassa tilannetta ja mitäpä se
eläinlääkäri sieltä masusta löysikään, tulevia pentuja! Emäntä oli tätä jo
aavistellut muutama viikko sitten, kun tuon mun tyttöystävän käytös oli vähän
muuttunut rauhallisempaan suuntaan varsinkin lenkillä ollessa. Emäntä ei ollut
tästä kuitenkaan mitään maininnut isännälle, kun masun seudulla ei ollut
tapahtunut muutosta. Siinäpä sitten
voitiin todistaa taas kerran eläinlääkärityttösen sanat vääriksi. Yksikin kerta
voi riittää näköjään. Isännällä on tästä kokemusta aiemminkin toisen koiran
kohdalla. Emäntä ja isäntä eivät halunneet pentuja ja eläinlääkäri oli sitä
mieltä, että riskit näin vanhalla koiralla synnytyksen osalta ovat 50:50, joten
hänkin suositteli aborttia. Minun
pikkujälkeläiset eivät saaneetkaan tulla tähän maailmaan!
Abortihan tarkoitti sitten neljää piikkiä 24 tunnin
sisällä eli 2 piikkiä samana päivänä ja toiset kaksi 24 tunnin kuluttua. Sattui
vain niin, että keskelle tätä rupeamaan tuli tuo helatorstai, jolloin
eläinlääkäri ei ole auki. Isäntä sopi, että hän laittaa 2 piikkiä sitten itse
kotona. Ensimmäiset kaksi laittoi eläinlääkäri ja opasti samalla miten kotona
kaksi muuta piikkiä laitetaan. Seuraavana päivänä olikin sitten kotona
pikkuinen operaatio piikkien osalta. Minut käskettiin sopivan matkan päähän
paikalleen makaamaan ja tyttöystävä pääsi emännän otteeseen. Isäntä suoritti
piikkien pistämisen. Siinä se isäntä joutui harjoittelemaan ensimmäistä kertaa
elämässään piikkien pistämistä koiran nahan alle. Ensimmäinen piikki meni ihan
yllättävän hyvin, mutta toisen kanssa olikin sitten ongelmia. Kaulanseutu
olikin toiselta puolelta herkkä edellisen päivän piikeistä eikä tuo minun
tyttöystävä meinannut millään antaa pistää sille puolelle vielä, kun oli vähän harjoitellut
pistäjä kyseessä. Pienien taistelujen jälkeen lopulta emäntä ja isäntä saivat
toisenkin piikin sisällön osittain kaulanseutuun ja loput jalkaan pistettynä.
Eläinlääkärin mukaan ei ollut väliä minne piikit nahan alle tökkää, mutta
välissä piti kuitenkin olla ainakin kämmenen levyinen alue. Aine, kun piikeissä
oli aika tujua eikä sitä tosiaankaan saanut kuin tietyn osan pistää samalle
alueelle. Kaulannahka olisi löysintä ja helpointa pistää, mutta jalkaankin sai piikin
tökätä. Eläinlääkärin mukaan teho lääkkeellä ei tietystikään ole 100 %, mutta
hänen aikanaan vain yksi koira oli saanut kaksi pentua abortista huolimatta,
joten aika luotettavaa lääkettä oli kyseessä. Nyt sitten jäämme vain
odottamaan, että tehosiko aine vai syntyykö niitä pentuja reilun kuukauden
päästä. Emäntä ja isäntä toivovat, että tämä olisi ollut tässä tällä erää.
Voin muuten kertoa, että tämän astumistapahtuman
jälkeen minun hormonit alkoivat jylläämään oikein toden teolla. Emännällä ja
isännällä oli pari viikkoa kotona pinna aika kireällä, kun hetken rauhaa ei
kukaan saanut. Tyttöystäväkin pysyi loppujuoksun ajan kotona eikä mennyt
hoitoon, mutta kotona se joutui olemaan lukkojen takana eri tilassa, kun olimme
sisällä samaan aikaan. Voin tässä valaista taas pari "pientä" juttuja
jota tänä parin viikon aikana tein. Ensimmäiset päivät olimme täällä keskenämme
siis toinen lukkojen takana vain muutamia tunteja, kun emäntä ja isäntä olivat
sopivasti niin töissä, ettei tarvinnut koko päivää yksin olla. Tänä aikana olin
aika kiltisti eikä isompia vahinkoja päässyt tapahtumaan. Sitten kuitenkin
koitti ensimmäinen päivä, jolloin olimme kahdestaan kotona koko pitkän päivän,
kun emäntä ja isäntä olivat samaan aikaan töissä. Tyttöystävä oli tuolla omassa
pöksässään kodinhoitohuoneessa, kuten yleensäkin päiväsaikaan, kun emäntä ja
isäntä ovat töissä. Yleensä en siitä välitä, mutta nyt sitten olisin halunnut
päästä hänen luokseen oven läpi. Yritinpä siis avata oven lukosta, mutta siinä
kävi niin, että tuo metalliavain katkesi kesken avausyritysten. Emäntä tätä
kotiin palattuaan ihmetteli suuresti, että miten hemmetissä olen onnistunut
saamaan metalliavaimen poikki. Tämän lisäksi olin purrut ovenkahvaan uuden
muotoilun (on tätä nykyä metallikahvassa hienot hampaanjäljet ja aika karhea on
ripa tätä nykyä) ja oli siinä sivussa oven karmistakin taas joku puunpalanen ja
maalit irronnut. Valkoinen ovi oli myös sotkeutunut aika tummaksi, kun oli sitä
"halaillut" niin kovasti.
Juoksuaikahan tarkoitti myös
erillisiä lenkkejä meidän koirien kesken. Emäntä ei tästä oikein tykkää, kun
hän hoitaa yleensä meidän perheen lenkkeilyt eikä hänelle olisi oikein ollut
aikaa kahdelle eri lenkille iltaisin. Hän keksikin hyvän keinon juoksuttaa
meitä, pyöräily. Saimme siis aikamoisia pyörälenkkejä siinä toivossa, että
energiatasomme hiukan laskeutuisi ja iltaisin olisi kotonakin rauhallisempaa.
Tämä oli kuitenkin toiveunta! Meillähän riitti energiaa, vaikka muille jakaa.
Minun energia meni siihen, että olisin halunnut tyttöystävän luokse ja
tyttöystävä taas olisi halunnut pois erityksestä meidän muiden luokse. Voin
kertoa, että tässä riitti hiukan ääntä varsinkin tuon tyttöystävän taholta. Olimme
myös aika levotonta sakkia tuon parin viikon ajan. Kävipä myös kerran niin,
että emännän lähtiessä tyttöystävän kanssa lenkille, yritin karata makuuhuoneen
ikkunasta toisesta kerroksesta. Olin purrut ikkunanrivan uuteen uskoon ja
samalla oli karmista lähtenyt myös muutama palanen. Ikkunakin aukesi, mutta se
ikkuna on sellainen aika pieni, joka aukeaa vain ylöspäin, niin en onneksi
mahtunut ikkunasta sisään, vaikka kuinka yritin seinää pitkin sängyn päältä
kiivetä. On kuulkaas hirsiseinässä myös nyt komeat kynnenjäljet emännän ja
isännän iloksi. Emäntä tuumasi minulle, että olisi sieltä ollut aika korkea
pudotus maahan toisesta kerroksesta, joten hyvä vain, kun en ollut ulos
päässyt. Tämän lisäksi päiväsaikaan raivouspäissäni
levittelin myös yksin ollessa ison kasan vaatteita ja lehtiä eri puolille
taloa.
Kaiken tämän seurauksena päädyinkin
sitten yhtenä päivänä hoitoon emännän äitimuorin luokse, kun se oli sattumoisin
kotona eikä töissä. Tämä tapahtui heti seuraavana päivänä, kun olin vähän taloa
terrorisoinut koko päivän yksin oltuani. Emäntä oli sitä mieltä, että nyt menen
vähän jäähdyttämään hermojani toiseen paikkaan päivän ajaksi, kun ketään ei ole
kotona. Tyttöystävä jäi omaan pöksäänsä. Niinhän minä sitten olin päivän
päivähoidossakin, mutta eihän se tilannetta hirveästi auttanut. Päivähoidossa
odotin vain koko ajan, että milloin pääsen kotia ja tavallista levottomammin
vaeltelin paikasta toiseen. Illalla, kun emäntä ja isäntä tulivat minua
hakemaan syöksyin heti autolle ja odotin pääseväni kotiin heti sillä sekunnilla.
Emäntä ja isäntä eivät vain huomioineet minun vinkkejä kovin hyvin, kun jäivät
seurustelemaan muiden kanssa pitkäksikin aikaan. Yritin niille koko ajan
viestittää, että tulkaa autolle ja kävinkin kiskomassa niitä lahkeesta ja
hihasta, että lähdettäisiin, mutta viesti ei vain tuntunut menevän perille.
Yritin jopa hyppiä heidän edessään ja viestittää, että nyt autolla, mutta ei
tehonnut. Jouduin odottamaan auton luona aika kauaaaaaaan ennen kuin pääsimme
taas kotia.
Tässä vielä todisteaineistoa
katkeennesta avaimesta
