Jälkikasvua perheenlisäyksen muodossa

Se tyttöystävän juoksuhan sitten tosiaan alkoi muutaman viikon päästä ja arvatkaas mitä, minähän pääsin ensimmäisen kerran ihan kunnolla astumaan sitä. Se kävi yhtenä viikonloppuna, kun emäntä oli töissä ja olimme isännän kanssa kotona. En ollut isommin esittänyt vielä juoksusta innostumisen merkkejä, vähän aina välillä vasta mallannut tilannetta, joten meitä ei oltu vielä laitettu erilleen. Isäntä poistui keittiöön hakemaan iltapalaa ja tällöin minä päätin käyttää tilanteen hyväkseen tyttöystävän suostumuksella. Isäntä huomasi kyllä melkein heti tapahtuman ja yritti syöksyä väliin, mutta hiukan liian myöhään. Astuminen oli päässyt jo alkuun ja silloinhan sitä ei enää pysäytetä. Tuo minun tyttöystävä oli ensiksi suostuvainen, mutta sitten, kun sen olisi pitänyt pysyä paikallaan niin kauan, että olisimme irronneet toisistamme, niin se ei sitten olisi halunnut niin tehdäkään vaan jatkaa heti matkaan. Isäntä joutui meitä pitämään paikallaan sen aikaan, että irtosimme toisistamme ja tästähän tuo mun tyttöystävä ei oikein pitänyt.

Tämähän aiheutti sen, että maanantaiaamuna emännän piti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin kysyäkseen jälkiehkäistystä. Nuori eläinlääkärityttönen oli yli 90 % varma, ettei mitään olisi tapahtunut, koska kyseessä eivät olleet saman rodun koirat ja koska tuo mun tyttöystäväkin oli jo sen verran iäkäs neiti. Sanoi kuitenkin, että voidaan käyttää tyttöystävä ultrassa n. 4 viikon kuluttua ja tarkastaa tilanne varmuuden vuoksi. No emäntä ja isäntähän käyttivät tuota mun tyttöystävää nyt muutama päivä sitten ultrassa tarkastamassa tilannetta ja mitäpä se eläinlääkäri sieltä masusta löysikään, tulevia pentuja! Emäntä oli tätä jo aavistellut muutama viikko sitten, kun tuon mun tyttöystävän käytös oli vähän muuttunut rauhallisempaan suuntaan varsinkin lenkillä ollessa. Emäntä ei ollut tästä kuitenkaan mitään maininnut isännälle, kun masun seudulla ei ollut tapahtunut muutosta.  Siinäpä sitten voitiin todistaa taas kerran eläinlääkärityttösen sanat vääriksi. Yksikin kerta voi riittää näköjään. Isännällä on tästä kokemusta aiemminkin toisen koiran kohdalla. Emäntä ja isäntä eivät halunneet pentuja ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että riskit näin vanhalla koiralla synnytyksen osalta ovat 50:50, joten hänkin  suositteli aborttia. Minun pikkujälkeläiset eivät saaneetkaan tulla tähän maailmaan!

 Abortihan tarkoitti sitten neljää piikkiä 24 tunnin sisällä eli 2 piikkiä samana päivänä ja toiset kaksi 24 tunnin kuluttua. Sattui vain niin, että keskelle tätä rupeamaan tuli tuo helatorstai, jolloin eläinlääkäri ei ole auki. Isäntä sopi, että hän laittaa 2 piikkiä sitten itse kotona. Ensimmäiset kaksi laittoi eläinlääkäri ja opasti samalla miten kotona kaksi muuta piikkiä laitetaan. Seuraavana päivänä olikin sitten kotona pikkuinen operaatio piikkien osalta. Minut käskettiin sopivan matkan päähän paikalleen makaamaan ja tyttöystävä pääsi emännän otteeseen. Isäntä suoritti piikkien pistämisen. Siinä se isäntä joutui harjoittelemaan ensimmäistä kertaa elämässään piikkien pistämistä koiran nahan alle. Ensimmäinen piikki meni ihan yllättävän hyvin, mutta toisen kanssa olikin sitten ongelmia. Kaulanseutu olikin toiselta puolelta herkkä edellisen päivän piikeistä eikä tuo minun tyttöystävä meinannut millään antaa pistää sille puolelle vielä, kun oli vähän harjoitellut pistäjä kyseessä. Pienien taistelujen jälkeen lopulta emäntä ja isäntä saivat toisenkin piikin sisällön osittain kaulanseutuun ja loput jalkaan pistettynä. Eläinlääkärin mukaan ei ollut väliä minne piikit nahan alle tökkää, mutta välissä piti kuitenkin olla ainakin kämmenen levyinen alue. Aine, kun piikeissä oli aika tujua eikä sitä tosiaankaan saanut kuin tietyn osan pistää samalle alueelle. Kaulannahka olisi löysintä ja helpointa pistää, mutta jalkaankin sai piikin tökätä. Eläinlääkärin mukaan teho lääkkeellä ei tietystikään ole 100 %, mutta hänen aikanaan vain yksi koira oli saanut kaksi pentua abortista huolimatta, joten aika luotettavaa lääkettä oli kyseessä. Nyt sitten jäämme vain odottamaan, että tehosiko aine vai syntyykö niitä pentuja reilun kuukauden päästä. Emäntä ja isäntä toivovat, että tämä olisi ollut tässä tällä erää.

Voin muuten kertoa, että tämän astumistapahtuman jälkeen minun hormonit alkoivat jylläämään oikein toden teolla. Emännällä ja isännällä oli pari viikkoa kotona pinna aika kireällä, kun hetken rauhaa ei kukaan saanut. Tyttöystäväkin pysyi loppujuoksun ajan kotona eikä mennyt hoitoon, mutta kotona se joutui olemaan lukkojen takana eri tilassa, kun olimme sisällä samaan aikaan. Voin tässä valaista taas pari "pientä" juttuja jota tänä parin viikon aikana tein. Ensimmäiset päivät olimme täällä keskenämme siis toinen lukkojen takana vain muutamia tunteja, kun emäntä ja isäntä olivat sopivasti niin töissä, ettei tarvinnut koko päivää yksin olla. Tänä aikana olin aika kiltisti eikä isompia vahinkoja päässyt tapahtumaan. Sitten kuitenkin koitti ensimmäinen päivä, jolloin olimme kahdestaan kotona koko pitkän päivän, kun emäntä ja isäntä olivat samaan aikaan töissä. Tyttöystävä oli tuolla omassa pöksässään kodinhoitohuoneessa, kuten yleensäkin päiväsaikaan, kun emäntä ja isäntä ovat töissä. Yleensä en siitä välitä, mutta nyt sitten olisin halunnut päästä hänen luokseen oven läpi. Yritinpä siis avata oven lukosta, mutta siinä kävi niin, että tuo metalliavain katkesi kesken avausyritysten. Emäntä tätä kotiin palattuaan ihmetteli suuresti, että miten hemmetissä olen onnistunut saamaan metalliavaimen poikki. Tämän lisäksi olin purrut ovenkahvaan uuden muotoilun (on tätä nykyä metallikahvassa hienot hampaanjäljet ja aika karhea on ripa tätä nykyä) ja oli siinä sivussa oven karmistakin taas joku puunpalanen ja maalit irronnut. Valkoinen ovi oli myös sotkeutunut aika tummaksi, kun oli sitä "halaillut" niin kovasti.

Juoksuaikahan tarkoitti myös erillisiä lenkkejä meidän koirien kesken. Emäntä ei tästä oikein tykkää, kun hän hoitaa yleensä meidän perheen lenkkeilyt eikä hänelle olisi oikein ollut aikaa kahdelle eri lenkille iltaisin. Hän keksikin hyvän keinon juoksuttaa meitä, pyöräily. Saimme siis aikamoisia pyörälenkkejä siinä toivossa, että energiatasomme hiukan laskeutuisi ja iltaisin olisi kotonakin rauhallisempaa. Tämä oli kuitenkin toiveunta! Meillähän riitti energiaa, vaikka muille jakaa. Minun energia meni siihen, että olisin halunnut tyttöystävän luokse ja tyttöystävä taas olisi halunnut pois erityksestä meidän muiden luokse. Voin kertoa, että tässä riitti hiukan ääntä varsinkin tuon tyttöystävän taholta. Olimme myös aika levotonta sakkia tuon parin viikon ajan. Kävipä myös kerran niin, että emännän lähtiessä tyttöystävän kanssa lenkille, yritin karata makuuhuoneen ikkunasta toisesta kerroksesta. Olin purrut ikkunanrivan uuteen uskoon ja samalla oli karmista lähtenyt myös muutama palanen. Ikkunakin aukesi, mutta se ikkuna on sellainen aika pieni, joka aukeaa vain ylöspäin, niin en onneksi mahtunut ikkunasta sisään, vaikka kuinka yritin seinää pitkin sängyn päältä kiivetä. On kuulkaas hirsiseinässä myös nyt komeat kynnenjäljet emännän ja isännän iloksi. Emäntä tuumasi minulle, että olisi sieltä ollut aika korkea pudotus maahan toisesta kerroksesta, joten hyvä vain, kun en ollut ulos päässyt. Tämän lisäksi päiväsaikaan raivouspäissäni levittelin myös yksin ollessa ison kasan vaatteita ja lehtiä eri puolille taloa.

Kaiken tämän seurauksena päädyinkin sitten yhtenä päivänä hoitoon emännän äitimuorin luokse, kun se oli sattumoisin kotona eikä töissä. Tämä tapahtui heti seuraavana päivänä, kun olin vähän taloa terrorisoinut koko päivän yksin oltuani. Emäntä oli sitä mieltä, että nyt menen vähän jäähdyttämään hermojani toiseen paikkaan päivän ajaksi, kun ketään ei ole kotona. Tyttöystävä jäi omaan pöksäänsä. Niinhän minä sitten olin päivän päivähoidossakin, mutta eihän se tilannetta hirveästi auttanut. Päivähoidossa odotin vain koko ajan, että milloin pääsen kotia ja tavallista levottomammin vaeltelin paikasta toiseen. Illalla, kun emäntä ja isäntä tulivat minua hakemaan syöksyin heti autolle ja odotin pääseväni kotiin heti sillä sekunnilla. Emäntä ja isäntä eivät vain huomioineet minun vinkkejä kovin hyvin, kun jäivät seurustelemaan muiden kanssa pitkäksikin aikaan. Yritin niille koko ajan viestittää, että tulkaa autolle ja kävinkin kiskomassa niitä lahkeesta ja hihasta, että lähdettäisiin, mutta viesti ei vain tuntunut menevän perille. Yritin jopa hyppiä heidän edessään ja viestittää, että nyt autolla, mutta ei tehonnut. Jouduin odottamaan auton luona aika kauaaaaaaan ennen kuin pääsimme taas kotia.

Tässä vielä todisteaineistoa 

katkeennesta avaimesta