Meikä poika se haluaisi kovasti taas jatkaa sukua mutta mun ei anneta tehdä sitä rauhassa! Tuolla mun nykyisellä ykköstyttöystävällä (mullahan on tässä perheessä myös pari muuta tyttöystävää) olis taas juoksuaika ja mulla olis kovat halut perustaa sen kanssa perhe, hankkia pieniä, suloisia koiravauvoja. Eikö saksanseisojan ja amerikankettukoiran sekoitus olis ihan hyvä. Isäntäväki ei vaan tykkää tästä eivätkä anna mun hoitaa asiaa rauhassa. Koko ajan on joku kieltämässä!!! Pitää totella kaikkia käskyjä ja ette muuten usko, että olen viime päivinä saanut kerrata näitä käskyjä, kuten istu, maahan, paikka yms. toden teolla. Millään ei vain haluaisi totella niitä kovin kauaa vaan kyllä ne "tytön tuoksut" sekoittavat ajatukset ihan vähän väliä.
Voin kertoa, että nämä juoksuajat ovat joskus koetelleet aiemminkin isäntäväen hermoja. Olen myös näinä juoksujen aikoina oppinut uusia temppuja urakalla. Pitäähän sitä kehitellä koko ajan uusia ideoita sille miten näiden tyttöystävien luokse aina pääsee, kun yleensä olen joko minä tai tyttöystävät lukittuna/sidottuna jonnekin toiseen tilaan. Parin ensimmäisen ikävuoteni aikana en oikein tiennyt näistä asioista juuri mitään, kun tämä poika asusteli pääasiassa viikot kaupungissa ja tytöt asustelivat maalle. Mutta sitten asiat muuttuivat, kun meikäläinenkin muutti pysyvästi maalle ja pääsin viettämään kaikki päivät myös näiden tyttöjen kanssa.
Taisi olla ihan ensimmäisiä kertoja maalle muuton jälkeen, kun silloisella minun ykköstyttöystävällä oli se aika vuodesta. Meikäläinenhän meni tästä ihan sekaisin, kun eipä ollut kovin suuria kokemuksia aiemmilta vuosilta. Tyttöystävä asusteli häkissä pihalla ja vietin siellä melkein kaiken vapaa-aikani aina, kun vain pihalle pääsin. Sisällä ollessa olin koko ajan seota ja hinku pihamaalle oli kova. No, sitten yhtenä päivänä emäntä pakotti mut siirtymään sisätiloihin ja lähti itse jonnekin asioille. Mun ei olis millään tehnyt mieli sinne sisälle siirtyä ja vastentahtoisesti sinne myös jäin. Sisällä aloin heti emännän auton pihasta poistuttua etsiä reittiä pihalle. Tällöin keksin, että kun ovesta ei pihalle pääse, niin ikkunanhan saa auki ja sieltä pihalle pääsee. Vajaan parin metrin pudotus ei kuulkaas menoa haittaa. Ja näin tämä poika oppi avaamaan ikkunan vapauteen. Tätä taitoa hyödynsin entisessä kodissamme aina välillä, kun sisällä oleminen alkoi kyllästyttämään. Täällä uudessa kodissa tämä ei enää oikein onnistu, kun ikkunat on suunniteltu siten, että ripaan ei yllä suoraan lattialta ja jostain kumman syystä noiden tuuletusikkunoiden eteen ei myöskää ole laitettu mitään sohvaa, pöytää tms. sellaista jonka päälle voisi nousta.... No, palataanpa tuohon aiempaan eli ikkunan auki saatuani irrotettiin hyttysverkko ja eikun pihalle. Tyttöystäväni asui silloin vielä vanhoissa häkeissä, jotka olivat jo aikansa nähneet ja siinä häkissä oli kuulkaas pieni reikä. Oli kuulemma joku aiempi perheen urospuolisista koirista saanut sen aikaan juuri näiden juoksujen aikoihin. No, tämä reikä ei ollut minulle tarpeeksi suuri, joten päätin sitä siinä ohessa hiukan suurentaa, jotta pääsin sisälle häkkiin. Harmi vaan, että kun pääsin sisälle häkkiin isäntä tuli kotiin ja antoi passituksen takaisin sisälle ja reikä käytiin paikkaamassa.
Yhden kerran olen saanut myös häkin oven auki kiihkoissani. Silloinkin oli kyseessä nämä vanhat häkit, joissa oli vain säppi. Toisen kerran onnistuin hankkimaan emännälle mustan silmän. Sai kuulemma kuulkaas selitellä kaikille tapahtunutta... Tämä kävi siten, että emäntä oli viemässä pihakoirille ruokaa ja meikäläinen karkasi oven raosta pihalle. Emäntä ajatteli olla viemättä minua takaisin sisälle ja käski maahan siksi aikaa, kun vei ruokaa koirille. No, jaksoin olla paikallani siihen asti, kun tuli yhden tytön häkin vuoro. Emäntä meni sisään häkkiin ja antoi tyttöystävälleni ruuan. Kun hän oli tulossa häkistä ulos, huomasin tilaisuuteni koittaneen. Hyppäsin häkin ovea vasten täysillä juuri kun emäntä sitä avasi tullakseen pois. Häkin oven kulma osui emäntää naamaan ja minä poika pääsin sisään. Jostain tähtien näkemisestä se emäntä puhui jälkikäteen.... Heti, kun emännän ajatukset selvisivät sain kuulkaas kuulla kunniani ja minut poistettiin häkistä aika vauhdilla...
Keväällä sattui myös yksi hauska kokemus ja tällöin opin avaamaan täällä uudessa kodissamme myös ulko-oven. Emännän ja tän mun nykyisen tyttöystäväni kanssa olimme lähdössä aamulla lenkille. No, pääsimme pihalle ja pari sataa metriä käveltyämme sain päähäni, että nyt heti pitää se perhe perustaa. Tästähän emäntä ei pitänyt lainkaan vaan raahasi meidän kotia. Tyttöystävä laitettiin sisälle ja meikäläinen kävi emännän kanssa lenkille. Tulimme takaisin pihaan ja minut pistettiin kiinni pylvääseen. Emäntä haki mun tyttöystävän pihalle ja laittoi kiinni toiseen tolppaan. Meikäläinen joutui tämän jälkeen sisälle. No, emäntä läksi tyttöystävän kanssa lenkille ja minulle tuli hirveä hätä, kun jätettiin kotia. Etsin kuumeisesti tapaa päästä pihalle ja aikani ulko-ovea rassattuani sain sen pois lukosta ja pääsin vapauteen. Ehdin kuulkaas vielä emäntää ja tyttöystävääkin vastaan lenkille n. puolen kilometrin päähän kotoa. Siellä mä kuulkaas tien reunassa odottelin niitä ja odotushan palkittiin. Emäntä ei tästäkään oikein pitänyt. Yritti viedä meidät yhdellä hihnalla kotia mutta tuli siihen tulokseen ettei siitä mitään tullut ja päästi mun tyttöystävän irti. Mun piti alistua ja kulkea hihnassa kotia.
Tässä viime päivinä olen taas tosiaan yrittänyt tuota perhettä perustaa ja sukua jatkaa. Tuo helle on vain hiukan haitannut menoa. Viime yönäkin karkasin isäntäväen nukkuessa yläkerran makuuhuoneesta heidän valvovien tai tässä tapauksessa nukkien silmien alta alakertaan tyttöystävän luokse. Varovasti kuulkaa avasin oven ja hiippailin alakertaan, jotta ne eivät heräisi. Eivät muuten heti heränneetkään vaan vasta jonkin ajan kuluttua emäntä oli herännyt meidän tömistelyyn. Tuli kuulkaas hakemaan mut yläkertaan. Meikä poika oli vaan tästä kaikesta ihan läkähdyttävän väsynyt. Kuola vaan suupielestä valui, läähätys oli kuulkaas helteen takia ihan omissa sfääreissä ja sydänkin hakkasi kuin vietävä. Otti vähän kunnon päälle tuo riiaaminen... Isäntäkin heräsi ja kyseli, että joko se lähtö tuli, kun niin oli meikäläisellä vaikeaa. Silmät vaan päässä seisoi, kun makasin makuuhuoneen lattialla... ei ne ymmärtänyt, että ei se tuo tyttöjen riiaaminen näin helteellä ole helppoa....
No, mun tyttöystävä lähti kuulemma pariksi päiväksi nyt päivähoitoon meidän entiseen kotiin, joten eipä tuosta perheen perustamisesta tälläkään kertaa mitään tullut. Jään odottelemaan taas seuraavaa kertaa sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti