Voihan tiput!

Voi, että nuo tiput olisi niin mukavia! Tipuilla tässä yhteydessä tarkoitan lintuja ja pääasiassa metsäkanalintuja (teeret, pyyt, koppelot, metsot, riekot), sorsalintuja tai muita isokokoisia lintuja. Nuo pikkulinnut (talitintit, västäräkit yms.) ei minua tänä päivänä enää kovinkaan paljoa kiinnosta. Joskus nuorempana harjoitin näillä pikkulinnoilla tuota metsästysviettiäni eli seisoskelin niitä pihalla. Näin iän tuoman viisauden seurauksena olen todennut, ettei niitä metsästetä, joten jätän ne pääosin rauhaan. Joskus olen myöhemminkin niitä hiukan pyydystänyt tai sanotaan emännän mieliksi, että yrittänyt pyydystää, jos ne ovat minua jotenkin ärsyttäneet tai lentäneet esim. ikkunaan ja olleet sen verran pökerryksissä, että ne ois saanut helposti kiinni.

Mutta nuo isot linnut ovat kuulkaas asia sitten ihan erikseen. Harmi vaan, kun niitä lintuja ei näin kesäaikaan pääse seisoskelemaan tai tutkimaan niiden jälkiä tarkemmin, kun emäntä ja isäntä ovat minut lenkin ajaksi laittaneet hihnaa. Pirun hihna! Monesti varsinkin näitä metsäkanalintuja näkyy tai tuoksuu lenkillä ja yritän tosissani mennä tutkimaan niitä tarkemmin mutta tuo hihna estää sen eikä minun lenkkeilyttäjä ikinä päästä tutkimaan niitä hihnassa tarkemmin vaan aina vedetään pois ja sanotaan, että jatketaan matkaa piru vie. No, onneksi jossain vaiheessa koittaa taas syksy ja pääsen isännän kanssa näitä sorsa- ja metsäkanalintuja jahtaamaan oikein urakalla.

Minulla on muuten näissä tipuissa myös pari "vihollista", jos niin voi sanoa. Toista kuulemma kutsutaan joutseneksi ja toista lehtokurpaksi. Molemmat linnut ovat kiellettyjen lintujen listalla minun osaltani, ei saa koskea tai mennä lähelle katsastamaan niiden tekemisiä. 

Joutseniin tutustuin muutama kesä sitten yhdellä uintireissulla. Olimme uimassa entisen kotimme lähilammella ja kyseisen lammen rannalla oli myös joutsenen pesä, kylläkin ihan toisella puolella lampea. No, siinä uiskentelin ja noudin keppiä ja vastarannalta alkoi yhtäkkiä uida kohti kaksi valkeaa isoa lintua. Ne lähestyivät koko ajan meikäläisen uimapaikkaa eikä aikaakaan, kun olivat jo tosi lähellä. Tällöin myös minun mielenkiintoni heräsi isommin ja päätin lähteä uimaan niitä vastaan ja tarkastamaan, että mitäs tipuja nämä ovat. Joutsenet ei kuulkaas minusta tykänneetkään vaan alkoivat äännellä tosi pahasti ja tulla ihan kohti uhittelemaan. Minun mielenkiintoni ei tästä laantunut vaan ajattelin, että näytetääns näille mistä kana pissii. Isäntä ja emäntä eivät tästä olleetkaan minun kanssani samaa mieltä vaan käskivät tulla sieltä vedestä rannalle ja useamman käskyn jälkeen lopulta tottelin. (Ei kerrota muille mutta itse asiassa ne joutsenet olivat loppu ajasta aika vihaisia mulle ja näyttivät myös pelottavilta, joten ajattelin luovuttaa tällä kertaa). Tämän jälkeen en ole oikein näistä joutsenista välittänyt kovinkaan paljon eikä minua ole niiden lähelle päästetty. Muutama viikko sitten näitä pirulaisia lenteli useampi aika matalalla meidän talon ohi, kun olin pihalla. Ne rääkyivät taas isosti mennessään, joten pitihän niille antaa vähän vauhtia pihan poikki. En käynyt pitkällä, vain pihan toisella puolella, kun en niitä sieltä taivaalta kuitenkaan kiinni olisi saanut...

Se toinen "vihollinen" ja oikeastaan "vihollinen nro 1" on lehtokurppa. Näihin tipuihin tutustuin myös muutama kesä sitten, kun niitä muutti kesäajaksi asumaan entisen kotimme liepeille. Sen jälkeen olen joka kesä näihin törmännyt. Nämä lehtokurpat viihtyivät myös aika paljon pihassa. Lehtokurppa on kuulkaas siitä kiva lintu, että se ei lähde helposti pakoon vaan sen saisi aika helposti juostua kiinni halutessaan. Tätä olen yrittänyt useasti ja onnistunutkin "muutaman kerran". Kerrankin, kun emäntä oli viemässä muille koirille häkille ruokaa, niin meikä poika jäi seisoskelemaan ohi kulkiessa häkin läheisyydessä olevan isomman kukkapuskan luokse. Emäntä ruokki koirat ja tuli takaisin kyselemään, että mikä siellä, käärmekö? No, ei siellä mikään käärme ollut vaan se lehtokurppa. Emäntä tuli puskan viereen juttelemaan ja silloinkos se lehtokurppa starttas sieltä pusikosta. Minä poika tietysti syöksyin perään ja yritin kovasti napata pyrstöstä kiinni. Emäntä huusi takana käskyä pysähtyä ja minulla meni vähän ajatukset sekaisin tästä kaikesta tohinasta. No, minä pysähdyin ja lehtokurppa pääsi sillä kertaa taas karkuun. Muutaman muun kerran tämä poika on taas vetänyt pitemmän korren, kun ei ole emäntää tai isäntää ollut antamassa mitään pysähtymiskäskyjä... Muutama muukin tarina liittyy lehtokurppaan mutta jätetään ne toiseen kertaan.

Tänään lenkin loppu puolella, kun lähestyimme kotia, emäntä päätti päästää minut juoksemaan irti eli vapauduin hihnankiroista. Arvatkaa mitä, se minun "vihollinen nro1" eli lehtokurppa oli taas siinä tien varressa.  Täällä uudenkin kodilla lähistöllä asuu näitä lehtokurppia tuossa lähipelloilla/metsissä. Minä sen lehtokurpan huomasin ja aloin hiippailla kovaa kyytiä sen luokse. Harmi vaan, kun emäntäkin sen huomasi ja antoi minulle käskyn pysähtyä sen verran isolla äänellä, että se saamarin lehtokurppa ehti lennellä karkuun ennen kuin sen luokse ehdin tekemään lähempää "tuttavuutta". No kostoksi tähän sekä siihen, etten ole päässyt pariin päivään uimaan, päätin ottaa läheisessä todella mutaisessa ojassa viilennykseksi mutakylvyn. Meikäläinen syöksyi ojaan ensin mahalleen makaamaan mutta sitten keksinkin, että siellähän voi myös pyöriä. Ette muuten usko kuinka se teki kutaa oikein pyöriä sydämensä kyllyydestä mutakasassa. Emäntä ei oikein tästä taas jostain syystä tykännyt ja käski minut pois ojasta. Tähän minä, että OK tulen pois mutta pois päästyäni ajattelin sitten vielä viimeistellä tämän mutakylvyn pyörimällä hiekkatiellä. Tästäkään emäntä ei jostain syystä tykännyt vaan päivitteli nauraen, että "voi sinua Pertti". Olin kuulkaas aika näyttävän näköinen tämän reissun jälkeen. Jostain syystä minua ei päästetty suoraan sisälle lenkin jälkeen vaan vain mun "ykköstyttöystävä" pääsi emännän kanssa sisälle. Minut kutsuttiin sisään vähän ajan päästä toisesta ulko-ovesta ja arvaatte varmaan mihin jouduin.... no tietysti PESULLE, ei kiva laisinkaan. Yritin suojella hankkimaani muta-/hiekkakylpyä viimeiseen asti välttelemällä suihkua pesuhuonetta seiniä pitkin kierrellen mutta jostain syystä emäntä ei tästäkään pitänyt vaan komentti minut paikalleen keskelle huonetta. Pitihän sitä totella. Niin lähti kuulkaas minun hieno uusi look pesussa taas pois =(