Hulivilin elämää: Vesilintu jahdissa

Vajaa kuukausi sitten se alkoi, nimittäin metsästyskausi! Minun osaltani se alkoi vesilintujahdilla. Aikaisin aamulla isäntä kävi ensin karhukoiran kanssa katselemassa, jos olisi karhun jälkiä, mutta koska niitä ei löytynyt niin klo 12 pääsin minä vesilintujahtiin. Tietysti jo ennen sitä oltiin asemissa, mutta luvan kanssa niitä sai klo 12 alkaa metsästämään. Tällä kertaa suuntasimme isommalla porukalla jahtiin, oli nimittäin isännän lisäksi kolme muutakin ukkoa porukassa mukana. Sainpahan enemmän noutaa lintuja, kun oli useampi metsästäjä mukana. Olimme kuulkaas koko päivän jahdissa lukuun ottamatta näiden jahtimiesten tunnin ruokataukoa isännän mummolassa. Sain minäkin siellä muutaman herkun, ettei tarvinnut olla ihan syömättä koko päivää.

Kuljimme koko päivän eri lammilla ja järvillä lintuja etsimässä. Saatiin pääasiassa haapanoita saaliiksi ja minä pääsin niitä noutamaan sekä muutaman haavakonkin etsin, kun ne hävisivät heinikkoon. Siinä samassa pääsin myös hätyyttelemään teeriä, kun kuljimme myös metsikössä. Kohtasinpa reissulla myös yhden "viholliseni" eli seisoinpa myös joutsenta tällä reissulla. Se oli sellainen poikanen, joka ei lähtenyt minnekään. Isäntä ei ensiksi huomannut, että mitä minä seison ja antoi pari kertaa ilmaan ajokäskyn, mutta koska joutsen ei liikahtanut minnekään, en minäkään liikkunut. Tällöin isännän mielenkiinto heräsi ja se päätti tulla lähempää katsomaan, että mitä minä seison, kun mitään ei käskystä tapahdu. No, joutsenhan se tosiaan siinä oli ja tämän huomattuaan isäntä otti minut kiinni. Silloin, kun minut otettiin kiinni, niin olisin halunnut kovasti päästä joutsenen kimppuun. Ikävä kyllä nämä joutsenet ovat rauhoitettuja lintuja, joten niitä ei saa metsästää.

Tällä reissulla olisin päässyt myös venekyytiin. Veneilystä jonkin verran tykkään, mutta ikävintä siinä on se, ettei sieltä saa hypätä uimaan kesken kaiken. Koko ajan on joku vahtimassa ja kieltämässä vieressä. No, ajattelin tällä kertaa kuitenkin, että mieluummin uida polskuttelen veneen vieressä ja niin uinkin koko lammen poikki. Veneeseen en menomatkalla halunnut suostutteluista huolimatta. Hyvää liikuntaa sekin oli.

Kotiin pääsin vasta illalla klo 20 aikoihin. Olin siinä vaiheessa jo aika väsynyt ja nälkäinen koira. En edes loppuajasta jaksanut autossa seisoa ja katsoa pihalle vaan vaihdoin makuuasentoon. Tämä kertoo siitä, että olen todella väsynyt, koska yleensä en suostu autossa makuuasentoon menemään. Kotona kuulkaas odotti emäntä ruuan kanssa ja ruokahan maistui todella hyvälle, kun päivän oli ilman sitä ollut. Siinä kotiin palattuni hotkaisin ruuan suuhuni ja siirryin emännän kainaloon sohvalle lepäilemään. Noin vajaan tunnin lepäilyn jälkeen päätin, että nyt on masu täysi ja tarpeeksi levätty uutta reissua varten. Aloin kuulkaas intensiivisen tuijotuksen isännän osalta ja yritin viestittää, että lähdetäänkö iltalennolle. Tämä ei oikein tehonnut, joten siirryin hänen viereensä kuonolla tökkimään ja pitämään sellaista kivaa inisevää ääntä. Tämä on sellainen ääni, jota pidän, kun esim. lelu tai luu on sohvan alla tai kun haluan mennä jonnekin eikä kukaan minua huomioi. Isäntä tuumasi vain, että eiköhän tältä illalta riitä, mutta minä kävin vielä sen verran ylikierroksilla, että en oikein hyväksynyt tätä vastausta. Isäntä harkitsi tuohon läheiselle lammelle iltalennolle lähtöä, mutta tuumasi minulle, että katsotaan sitten joku toinen ilta. Ei se auttanut, piti siis lähteä nukkumaan. Kun olimme siirtyneet nukkumaan, niin vajaan 10 minuutin kuluttua siitä, alkoi läheiseltä lammelta kuulumaan haulikon pauke. Minähän siitä sekosin ja minun piti päästä parvekkeelle sitä kuuntelemaan. Parvekkeella on nimittäin nyt kaiteet, joten voin sinne myös jonkun kanssa luvalla mennä. Siirryimme siis isännän kanssa sinne ääniä kuuntelemaan. Siellähän ne ampuivat lintuja ja minun piti olla kotona! Jonkun aikaa siellä parvekkeella olimme ja kuuntelimme, mutta sitten piti mennä taas takaisin nukkumaan, vaikken olisi millään halunnut.

Seuraavan kerran pääsin lintujahtiin muutaman päivän kuluttua. Sillloin pääsin isännän ja sen veljen sekä emännän veljen kanssa iltalennolle tuohon läheiselle lammelle. Tämä reissu vaan meni minun osaltani suurimmaksi osaksi itsenäiseksi metsästykseksi, kun en millään jaksanut olla isännän lähettyvillä. Piti kuulkaas päästä uimaan. Etsin siinä sivussa myös lintuja, mutta vähän kävin ylikierroksilla, joten keskittymiseni ei ollut kovinkaan sujuvaa. Ampuivat ne (ei isäntä) muutaman telkän tällä reissulla.

Uimisesta puheen ollen, minulla on teille hauska juttu. Kuulin tuossa elokuun alkupuolella hyvän jutun mun entisestä koirakamusta. Entinen siinä mielessä, että me ei oikein enää olla kavereita, kun meillä meni sukset hiukan ristiin vuosi sitten. Tuli vähän toraa asioista ja sen jälkeen emme ole voineet samoissa tiloissa oleskella. Tämä koirakamu on terrieri ja se menee täysin sekaisin uimisesta. Sen, kun vie uimaan, niin se ei enää kuuntele mitään käskyjä ja uiminen suuntautuu aina poispäin rannasta ulapalle eikä takaisin ole tulossa. Sitä on jouduttu viime vuosina käyttämään uimassa niin, että sillä on pelastusliivit päällään ja se on kiinni useamman metrin narussa. Se ui koko ajan naru suorana ja kun halutaan lähteä pois, se pitää hinata narusta takaisin rantaan ja kantaa autoon. Tämänkin ajan se koko ajan ulisee ja potkii jaloillaan vastaan, koska uimasta ei voi poistua. No, tällä kertaa se oli emäntänsä (isännän sisko) kanssa uimassa aika isolla järvellä ja oli käynyt niin, että pelastusliiveissä ollut narunkiinnityslenkki oli katkennut. Tämä poikahan se oli siitä innostunut ja jatkanut uimista vikkelästi kohti järven selkää. Sen emäntä oli yrittänyt kutsua sitä takaisin, mutta tuloksetta, oli vain rannalla katsonut, kun koira häviää ulapalle. Isännän sisko oli soittanut isännän isäukolle, että tulla veneen kanssa etsimään koiraa. Onneksi isännän vene oli tällä isäukolla lainassa, joten pitkämatka ei ollut. No, nämähän oli veneellä lähtenyt tätä karvaturria etsimään järveltä. Karvaturri oli uinut kohti vastarantaa tällä välin ja kun oli huomannut, että ranta oli tullut vastaan, oli kääntynyt ja jatkanut matkaa isommalle järven selälle. Onneksi nämä tyypit oli veneellä ehtineet väliin ja saaneet noukittua koiran veneeseen ennen kuin se oli suunnannut kohti laajempaa järven selkää. Sieltä olisikin ollut vaikeampi työ kaveri etsiä.

Tämä vesilintujahti ei ole minun päämetsästyskautta vaan sellainen metsästyksen aloitus. Yleensä pari kertaa syksyssä vesilintujahdissa isännän kanssa käydään. Aiempinakin vuosina olen noutanut näitä lintuja vedestä ja kerran itse asiassa kävi aika hauska juttu. Tästä on muutama vuosi aikaa, kun olimme isännän kanssa sorsajahdissa, taisipa peräti olla aloituspäivänä. Isäntä siis ampui sorsan ja antoi minulle noutokäskyn hakea se vedestä. No minähän innoissani sitä noutamaan ja kun oli sitä noutamassa, niin isäntä päättikin ampua toisen sorsan lennosta ja tämähän sorsa tipahti veteen melkein minun päälle. Minä olin vähän aikaa tästä episodista ihmeissäni ja mietin, että miten näitä tipuja tuolta taivaalta koko ajan tippuu. En oikein myöskään tiennyt, että mikä näistä pitää noutaa, kun yhtä aikaa ei voi molempia ottaa mukaansa. No, päätin siinä ensiksi viedä toisen isännälle rannalle ja kysellä sieltä mitä tehdään. Rannalle päästyäni sain uuden noutamiskäskyn ja toinen sorsa piti myös hakea pois sieltä vedestä. Tämä olikin vähän kinkkisempi tapaus, kun se ei ollutkaan kuollut. En ollut aiemmin tällaiseen törmännyt, joten en tiennyt mitä sille pitää tehdä. Yritin ottaa sen kiinni, mutta en oikein uskaltanut siihen kunnolla tarttua. Isäntä rannalta huuteli, että ota kiinni ja tuo tänne. Lopulta otin siitä ihan kunnolla kiinni ja lopettihan se räpiköimisen. Vein myös tämän sorsan rannalle isännälle. Siinä rannalla sitten isäntä alkoi kaivella reppuaan ja laittaa lintuja reppuun. Minä poikapa ajattelin, että toinen sorsa kuuluu minulle ja otin sen vaivihkaa itselleni ja lähdin jolkottelemaan sorsa suussani pois päin. Isäntä laittoi yhden sorsan reppuun ja alkoi katselemaan toista. Ihmetteli, että minne se oli kadonnut ja huomasi minun hiippailevan pois päin sorsa suussani. No, en saanut sorsaa itselleni vaan piti se isännälle luovuttaa. Sorsapaistia kait ne emännän kanssa siitä sitten tekivät.

Tänään alkoi tuo minun päämetsästyskauteni eli metsäkanalintujen metsästys. Aamulla pääsinkin heti isännän kanssa metsälle, mutta tästä myöhemmin lisää, kun ehdin taas kirjoittelemaan.

ps. emännälläkin on kuulemma tätä nykyä metsästyskortti, joten sen kanssakin pääsee jatkossa siis metsälle =)

Jahtikuvia